TURUN ALEXANDER- TEKNIIKKA
  • Alexander-tekniikka
  • Lisätietoa tekniikasta
    • Tieteellinen tutkimus
    • Selkäkipu
    • Hengitys
    • Tasapaino
    • Työhyvinvointi
    • Aktiivinen lepoasento
    • Tunnettuja oppilaita
  • Yksityistunnit
  • Marja Krappe
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
  • Media/Linkit
Picture

Kokemattomuuden voima

24/1/2013

2 Comments

 
Kuvittelepa itsesi vauvan asemaan. Ole hetken aikaa ihminen, joka on hiljattain syntynyt tähän maailmaan.

Olet puhekyvytön, etkä ymmärrä ympärilläsi olevien isojen ja outojen olentojen ääntelystä mitään.  Et näe muutamaa kymmentä senttiä kauemmas, etkä pysty edes kohdistamaan katsettasi kunnolla. Jalkasi ja käsivartesi huitovat ilmassa hallitsemattomasti. Makaat juuri siinä asennossa ja siinä paikassa, mihin joku sinut on päättänyt laittaa. Ruokaa tai mitään muutakaan ei tule kuin huutamalla ja suolentoimintasi on hallitsematonta. Jos olet epäonninen, sinuun sattuu, eikä kukaan osaa auttaa sinua, koska ei ymmärrä mikä sinun on.

Vieläkö ajattelet, että vauvan elämä on helppoa ja huolentonta?

Jos oikeasti joutuisit tuollaiseen tilanteeseen nyt, suurella todennäköisyydellä menettäisit elämänhalusi. Pieni vauva sensijaan on tuossa avuttomuudessaan elämänhalua täynnä. Niin me kaikki olemme aikoinamme olleet.

Alexander-tekniikkan alkutaipaleella olemme tietyllä tavalla samanlaisen uuden edessä kuin vauva. Silloin saattaa nimittäin tuntua siltä, ettei osaa tehdä yksinkertaisiakaan asioita, kuten esimerkiksi seistä tai kävellä. Aikuinen reagoi sellaisessa tilanteessa usein epätoivolla, ajatellen, ettei tästä tule mitään. Silloin on suuri kiusaus lopettaa tunneilla käynti ja jatkaa tutulla, vaikkakin kivuliaalla tavalla liikkua ja olla.

Jos käyttäytyisimme noin jo vauvana, olisimme aikoja sitten kuolleet sukupuuttoon. Ajattele mikä taival vauvalla on vielä edessään. Täytyy opetella KAIKKI alusta alkaen. Mutta vauvahan ei tiedä sitä. Hänellä ei ole onnekseen aikuisen kokemuksia ja niiden luomia ennakkoasenteita. Hänelle kokemattomuus on voima.

Hänellä on tuon tietämättömyyden ansiosta vain yksi asia kerrallaan opittavana. Niin meillä aikuisillakin, mutta me alamme ajatella jo etukäteen kaikkea mitä tulevaisuudessa on vielä opittava. Se lamauttaa.

Vauva on myös jatkuvasti utelias.

Kokemattomuutta emme saa enää takaisin - uteliaisuuden kyllä. Ota se käyttöön niin osaat iloita siitä, että aina on jotain uutta opittavaa. Ihan niin kuin pienellä vauvalla.

Terveisin,
Marja

P.S. Kiitokset tämän blogikirjoituksen syntymisestä menevät parin kuukauden ikäiselle tyttärentytärelleni Idalle, jonka suloisesta ja inspiroivasta seurasta sain nauttia kokonaiset viisi päivää.

Picture
Vauva on utelias ja koko ajan oppimassa uutta itsestään ja ympäristöstään, niin kuin Ida tässä kuvassa
2 Comments

Olemme pohjimmiltaan vastuussa vain yhdestä asiasta

22/1/2013

0 Comments

 
Käsitämme vastuun jonain jota "joutuu kantamaan" ja sen sanotaan "painavan". Meillä on  vastuu työstämme ja mahdollisesta perheestämme. Joku on vastuussa sairaan läheisensä hoitamisesta, joku koko maan taloudellisesta tilanteesta tai jopa koko maapallosta. Kuka mistäkin. Usein koemme vastuuta jopa läheistemme mielentiloista. Aina vastuu tuntuu kuitenkin painavan. Tuosta painosta saattaa aiheutua myös erilaisia fyysisiä vaivoja.

Eipä ihme, ettemme oikein ole kiinnostuneita ottamaan vastuuta OMASTA elämästämme.  Jo pelkkä ajatus tuntuu liian rasittavalta. Vastuuhan painaa. En ota vapaaaehtoisesti enää yhtään lisätaakkaa elämääni. Sitäpaitsi, jos hyväksyisin vastuuni kaikesta elämässäni, tekemisistäni, jokaisesta ajatuksestani ja tunteestani, tajuaisin, että sitä vastuuta ei pääse hetkeksikään pakoon. Siitä ei voi ottaa lomaa - kuka nyt sellaista vastuuta haluaisi ottaisi taakakseen - kaiken muun vastuun lisäksi.

Eikö kuitenkin ole totta, että olet vastuussa omasta elämästäsi, halusit sitä tai et? Kukaan ei voi pakottaa sinua tuntemaan mitä tunnet, omaksumaan jotain asennetta jostain asiasta, ottamaan askeltakaan tai pysymään paikoillaan. SINÄ teet tuon kaiken.

Huomaatko tämän asian valtavuuden ja samalla sen hienouden: Olla vastuussa omasta elämästä merkitsee todellisuudessa vapautta. Ei olekaan siis vastuun kantoa omasta elämästä, vaan vastuun vapautta. Vapautta VALITA reaktionsa, tekemisensä, ajatuksensa, joka ikinen hetki! "Miten niin?", saatat kysyä, etkä näe siinä mitään vapautta, vaan suorastaan vankilan. Totta onkin, että niin kauan kuin valintasi tapahtuvat TIEDOSTAMATTA, olet pelkkä reaktioidesi ja tapojesi liikuttama sätkynukke.

Olemiseen tässä maailmassa liittyy eräs toinenkin asia, jota et pääse pakoon. Se vaikuttaa sinuun joka hetki, oletpa missä maankolkassa hyvänsä. Vaikutus on myös yhtä suuri, olet sitten maan kamaralla tai kerrostalon sadannessa kerroksessa.  Se on maan vetovoima. Arkielämässä ajattelemme tuon vetovoiman "painona" ja miellämme sen siten negatiiviseksi asiaksi. Todellisuudessa maan vetovoima on vättämätön hyvä. Me tarvitsemme sitä pysyäksemme pystyssä.

Jos kuitenkin käytät kehoasi tavalla, joka johtaa sen epätasapainotilaan, joudut koko ajan kamppailemaan maan vetovoimaa VASTAAN jottet kaatuisi. Toisin sanoen joudut jännittämään kehoasi, teetpä sillä sitten mitä tahansa - vaikka vain seisoisit tai istuisit paikoillasi. Kroonisesta jännityksestä taas aiheutuu kipuja - kenelle mihinkin kohtaan kehoa, niskaan, hartioihin, selkään, päähän. Lisäksi se vaikuttaa hengitykseen, ruuansulatukseen, mielialaan, kaikkeen.

Mitä yhteistä on valinnan mahdollisuudella, maan vetovoimalla ja kehon ja mielen kokonaisuudella?

Ne kaikki ovat läsnä elämässäsi joka hetki, etkä voi välttyä niiltä ja niiden vaikutuksilta, oletpa niistä tietoinen tai et. Ne kaikki myös vaikuttavat hyvinvointiisi.

Jos haluat voida kokonaisvaltisesti hyvin sinun on alettava tulla tietoiseksi. Sillä kuten jo mainitsin, valinnan mahdollisuus avautuu vain sille joka on valmis pysähtymään ja näkemään valinnan mahdollisuuden. Tässä Alexander-tekniikka auttaa sinua - mutta sinun on oltava valmis olemaan tietoisempi joka hetki, uudestaan ja uudestaan. 

Joskus käy niin, että asian laajuus valkenee oppilaalle muutaman oppitunnin jälkeen. Huolimatta erinomaisista kokemuksistaan tekniikasta, hän saattaa lopettaa tunnit, koska vastuu tuntuu liian suurelta. Hän päättää kokeilla jotain "helpommalta" ja "nopeammalta tuntuvaa"  menetelmää.  Menetelmää, jossa keskitytään pelkästään joko kehoon tai mieleen. Tai jotain mitä ei tarvitse tehdä kuin vaikkapa kerran viikossa tiistaisin klo 16. Tai että joku tekee sinun puolestasi jotain - korjaa sinut.

Miten sellainen voisi koskaan todella muuttaa meissä mitään? Onhan kysymys koko elämästä ja olemisesta, sen laadun muuttamisesta. SINÄ OLET JA ELÄT JOKA HETKI, et vain kerran viikossa tiettyyn kellon aikaan!

Kysymys kuuluukin: Haluatko tulla tietoiseksi vastuustasi ja muuttaa kokemuksesi elämäsi laadusta - joka hetki?

Valinta on sinun.

Terveisin,
Marja

0 Comments

Tunteiden tukahduttamisen hinta

17/1/2013

2 Comments

 
Olin noin yhdeksänvuotias kun tein merkittävän päätöksen elämässäni.

Päätin olla itkemättä enää ikinä. En halunnut kenenkään näkevän herkkyyttäni ja heikkoja kohtiani. En muista enää mikä tai mitkä tapahtumat tarkkaan ottaen saivat minut moisen kauaskantoisen päätöksen tekemään, mutta sillä tuskin on merkitystäkään.

Merkitystä sen sijaan on sillä, miten tuo päätös tuli vaikuttamaan tapaani olla ja elää tässä maailmassa. Itkemättömyys alkoi nimittäin vähitellen muuttua kaikkien tunteideni kieltämiseksi.

Mitä tapahtuu ihmiselle joka kätkee ja kieltää tunteensa?
Hän menettää vähitellen kosketuksen paitsi omaan itseensä, myös ympäröiviin ihmisiin. Olo alkaa tuntua ulkopuoliselta ja turralta. Ja kun kätkee heikkoutensa, myös vahvuudet alkavat kadota. Muuttuu itselleenkin muukalaiseksi. Olo käy vähitellen sietämättömäksi.
Lisäksi nuo ilmaisemattomat tunteet jäävät jännityksiksi kaikkialle kehoomme. Kaikki tuo tapahtui minulle.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa alkaa itkettää.
Yleensä tunnemme tulossa olevan itkun palana kurkussa.
Se johtuu siitä, että yritämme salamannopeasti pidättää
itkuamme ja kurkussa tuntuva "pala" on tuosta pidättämisestä sinne syntynyt jännitys.

Alexander-tekniikassa käytetään termiä inhibitio. Sillä ei
tarkoiteta tunteiden tukahduttamista, kuten joskus huomaa ymmärrettävän. Yllä olevassa esimerkki-tapauksessa inhibointi tarkoittaisi sitä, että kun huomaa palan kurkussa, ei jatkakaan itkun tukahduttamista, vaan pysähtyy, päästää irti kielteisistä käsityksistä itkemisestä ja antaaa siihen liittyvien jännitysten mennä. Näin kyyneleet pääsevät virtaamaan vapaasti ja tekemään niille tarkoitetun tehtävän - esimerkiksi poistaa kehostasi stressihormonia. Siksi itku helpottaa.

Voi myös käydä niin, että kun tunnekuohun noustessa pysähtyy, tunne jotenkin laimenee itsestään. Huomaa ehkä ylireagoineensa tms. Koska kyseessä ei ole tunteen tukahduttaminen kehoon ei jääkään jännitystä.Toisaalta, inhibointi voi esimerkiksi vapauttaa ilmaisemaan kielteiset tunteet rakentavammin kuin huutamalla - vaikka joskus sekin on tarpeellista.

Alexander-tekniikassa harjoitettu inhibointi auttaa meitä siis pääsemään eroon tunteisiimme liittyvistä tiedostamattomista reaktioista ja käsityksistä, jotka puolestaan saavat aikaan jännitystä ja tukahduttamista.
Näin olemme vapaita ilmaisemaan itseämme aidosti juuri sellaisena kuin kunakin hetkenä olemme.

Terveisin,
Marja

Picture
Pieni lapsi ei ole vielä "oppinut" tukahduttamaan tunteitaan,
2 Comments

Korkokengillä kävely on taitolaji

11/1/2013

0 Comments

 
On eräs naiseuden alue, joka on jäänyt minulta lähes tyystin kokematta. Nimittäin korkokenkien käyttö. Olenhan minä juhlatilaisuuksiin sellaiset laittanut, mutta pitänyt niitä lähinnä kidutusvälineenä ja ihmetellyt miksi monet naiset suostuvat joka päivä moiseen.

Aihe tuli kerran puheeksi erään oppilaani kanssa ja ajattelin, että koska kerran tosiasia on, että naiset korkokenkiä käyttävät, minun on Alexander-tekniikan opettajana paras tutustua "lajiin" vähän tarkemmin, jotta voin opastaa oppilaitani. Niinpä suunnistin Anttilan kenkäosastolle. Yritin saada käsiini jotkut järkyttävän korkeat stilettot, mutta tuloksettoman etsinnän jälkeen tyydyin kokeilemaan  10 cm korkuisia, vähän paksummalla korolla varustettuja nilkkureita.

Lontoossa on eräs AT-opettaja joka itse ei käytä mitään muuta kuin korkokenkiä - ja erittäin korkeakorkoisia sellaisia - ja hän opettaa naisille niiden kanssa kävelyä. Kirjoitukseni lopussa onkin videopätkä hänen työskentelystään. Hän antaa seuraavanlaisen vinkin korkkareiden valintaan: Laita kengät tasaiselle alustalle eteesi. Tönäise kenkiä sitten sormellasi kevyesti sivusuunnassa. Jos ne keikkuvat selkeästi, se on merkki, että ne ovat huterat myös jalassasi. Älä siis osta niitä, vaikka kuinka houkuttelevan näköiset muuten olisivatkin. Tein tämän testin Anttilassa ja huomasin, että lähes kaikissa kenkäpareissa toinen kengistä oli vakaampi kuin toinen. Kannattaa siis tarkistaa ja kokeilla useita pareja, jos ensimmäinen on hutera. Sellaisen vinkin annan myös, että älä osta liian kapeita korkkareita, jos et halua vaivaisenluuta riesaksesi loppuelämäksi. Ohessa röntgenkuva liian kapeisiin kenkiin sullotun jalan muutoksista.

Kengillä kävely oli oikeastaan yllätys. Se tuntui ihan mukavalta. Syynä on oma, Alexander-tekniikan avulla vapaampi kehon käyttöni. Kun katsoin peilistä yhtäkkiä "pidentyneitä" sääriäni, niin kyllähän se kieltämättä näytti paremmalta kuin tasapohjaiset kengät jalassa tepastellessa. Varsinkin, kun olen tällainen matalajalkaisen suomalaisen maatiaisrodun edustaja :).

En silti aio alkaa käyttää korkkareita. Ostan kyllä yhden parin demokäyttöä varten, mutta matalapohjaisilla kengillä, varsinkin Vivobarefoot-kengillä kävely on jaloille niin vertaansa vailla oleva nautinto, etten ole kiinnostunut uhraamaan sitä ulkoisten seikkojen kustannuksella.

Jos sinä kuitenkin sellaisia käytät, mutta koet, ettet oikein hallitse niillä kävelyä, tai saat siitä selkä- ym. kipuja, tule oppimaan oikea tekniikka Alexander-tekniikkaa apuna käyttäen.

Terveisin,
Marja
Picture
Vältä liian kapeiden korkokenkien käyttöä. Ne vahingoittavat jalkojesi luustoa pysyvästi!
0 Comments

Onko vanhuus yhtä kuin jäykkyys?

10/1/2013

2 Comments

 
Sanotaan, että vanhuus ei tule yksin. Useimmiten sillä tarkoitetaan kaikenlaista vaivaa, jäykkyyttä, nivelien kolotusta yms. Annamme ikääntymiseemme vedoten kehomme rapistua ja jäykistyä. Usein jo melko nuorena. Voiskohan siihen kuitenkin itse jollain lailla vaikuttaa?

On toki totta, että useimmiten vanha ihminen ON jäykkä. Totta myös on, että jos katsoo vauvan  liikkumista, siinä ei ole tietoakaan jäykkyydestä. Johtopäätös on kuitenkin virheellinen, jos ajattelee  jäykkyyden olevan ikääntymisen vääjäämätön seuraus. Löysin ikäväkseni tämän toteamuksen jopa eräästä anatomian kirjastakin.

Mitä tämä  nivelten jäykkyydeksi mieltämämme tila tarkemmin katsottuna oikeastaan on?

Niitä kohtia luurangossamme, jossa kaksi luuta kohtaa, sanotaan niveliksi. Tarvitsemme niitä tietysti siksi, että pystymme liikuttamaan kehoamme. Jäsenemmehän voivat taipua ainoastaa nivelten kohdista. Taivuttamiseen tarvitaan niin kutsuttuja luustolihaksia. Ne puolestaan kiinnittyvät nivelen yli seuraavaan luuhun. Lihaksen supistuessa nivel taipuu tai oikenee. Nivelet on luonnon toimesta pehmustettu hyvin ja niissä voiteluainetta, jotta luiden päät eivät hankautuisi toisiaan vasten ja vaurioitusi jatkuvan liikkumisen seurauksena.

Nivelen liikuttamiseksi täytyy lihaksen tietysti supistua. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, sillä samanaikaisesti on jonkun nivelen yli menevän lihaksen annettava periksi, ts. oltava pitenevässä tilassa. Ilman sitä ei nivel pääsee vapaasti liikkumaan. Niinpä lihaksistossamme on koko ajan tapahduttava supistumista ja vapautumista. Jos näin ei ole, eli jos meillä on kroonisia jännitystiloja lihaksissa, nivel ei pääse kunnolla liikkumaan. Kyse ei ole silloin jäykistä nivelistä vaan jäykistä lihaksista.

Lakkaamme usein myös yksinkertaisesti käyttämästä niveliämme. Esimerkiksi kumartuessamme lattialle nostamaan sinne pudonnutta tavaraa, unohdamme, että meillä on polvi-, lonkka- ja  nilkkanivelet sitä varten, että niitä taivuttamalla saamme ylävartalomme alemmas ja yletymme helposti ottamaan lattialle pudonneen tavaran käteemme. Sen sijaan jäykistämme jalkamme tikkusuoriksi ja pyrimme sitten ylettymään tuohon lattialla olevaan tavaraan kurkottamalla kättä ja taivuttamalla kehoamme vyötärön kohdalta ja jäykistämällä niskalihakset. Katso pientä lasta, häne ei tee koskaan niin, vaan AINA koukistaa polvensa.

Lapsi on kuitenkin oppivainen - hyvässä ja pahassa -  ja ottaa esimerkkiä ympärillään olevista ihailemistaan aikuisista ihmisistä. Aikuisethan ovat hänen mielestään viisaita ja kaikkitietäviä. Hänkin haluaa tulla sellaiseksi. Ja lapsen päättelyllä yksi keino tulla sellaiseksi, on tehdä niin kuin ihailun kohde tekee. Näin hän siis alkaa matkia aikuista ja vähitellen jäykistää jalkansa aivan kuten kaikki muutkin aikuiset hänen ympärillään. Tämä koskee tietysti kaikkea liikkumista ja kaikkia niveliä. Näin on kylvetty siemen vanhuuden jäykkyydelle.
 
Lopputoteamus siis on, että ei ole jäykkiä niveliä, vaan ajan saatossa tottumusten kautta jäykistyneitä lihaksia. Älä sinä anna sen tapahtua itsellesi vaan anna vanhuuden sen sijaan olla viisautta.
Mitä siihen tarvitaan? Ajatustavan muutosta, tietoa ja harjaantumista uudenlaisille tavoille liikkua.

Terveisin,
Marja
Picture
Kuvan blondi rokkimimmi on yli 80-vuotias!
2 Comments

Uusi vuosi - vanhat tavat?

1/1/2013

4 Comments

 
Kun aloittaa Alexander-tekniikan opiskelun, eräs kysymys nousee yleensä jossain vaiheessa mieleen: "Miksi ihmeessä jännitän itseäni aivan turhaan? "

Meillä kaikilla on yksilöllinen historiamme, jota kannamme mukanamme jännityksinä - kukin omalla tavallaan. Toisaalta me ihmiset olemme kuitenkin hyvin samanlaisia. Loppujen lopuksi ei ole merkitystä aiheuttaako tietynlainen tilanne jännitystä hartioissa, vatsassa tai vaikka vasemmassa lonkassa. Syy on yleensä kaikilla sama - pelkäämme jotakin. 

Tunteet, erityisesti juuri pelko ja ahdistus, tuntuvat meistä hyvin todellisilta ja vakavasti otettavilta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että ne ovat "vain" aivojemme fysiologista toimintaa ja kehomme reaktioita. Aivomme nimittäin havainnoivat  maailmaa ympärillämme aistitoimintojemme välityksellä koko ajan ja kaikki tuo informaatio kulkeutuu mantelitumakkeeseen -  tunne-elämämme tärkeään keskukseen. Mantelitumake (joita on itse asiassa kaksi - yksi kummassakin aivopuoliskossa) on nimittäin kiinnostunut kaikista sellaisista elämämme tapahtumista, joihin liittyy jokin tunnelataus. Se varastoi muistot noista tapahtumista aivoihimme. Mantelitumakkeella on keskeinen asema esimerkiksi pelkojen ehdollistumisessa ja tunne-elämän aiheuttamien kehollisten reaktioiden säätelyssä.

LeDoux osoitti tämän 1996 tekemällään rottakokeella. Koetilanteessa rotalle annettiin sähköisku, jonka vaikutuksesta rotta tyypillisesti jähmettyy paikoilleen ja sen verenpaine nousee. Nämä ovat siis vielä tässä vaiheessa aivan luonnollisia kehon reaktioita. Kun koe tehtiin siten, että rotta  kuunteli ensin 20 sekunnin ajan 70 dB:n ääntä ja sai äänistimulaation lopussa sähköshokin, se oppi jo parin testikerran jälkeen äänen kuulemisen ennakoivan sähköshokkia ja jähmettyi paikoilleen jo äänen alkaessa. Rotta oli assosioinut toisiinsa kaksi erilaista sensorista ärsykettä: tietyn äänen ja sähköshokin. Oppimistapahtuman seurauksena alun pitäen neutraalista äänestä on tullut tunnelatauksen sisältävä ärsyke. Kun mantelitumakkeen toiminta estettiin, kyseistä ehdollistumisreaktiota ei tapahtunut.

Otetaanpa toiseksi esimerkiksi ihminen: Pieni ekaluokkalainen opettelee kirjoittamaan. Vieressä valvoo lapsen mielestä pelottava opettaja joka suuttuu, jos hän ei kirjoita oikein. Hänen kehonsa jännittyy pelottavassa ja ahdistavassa tilanteessa. Tuo pelon värittämä kokemus jännityksineen varastoituu mantelitumakkeen ansiosta lapsen aivoihin. Tällaisen oppimiskokemuksen saanut lapsi jännittää aikuisenakin joka kerta samalla tavalla kun hän ottaa kynän käteensä ja kirjoittaa. Edellisen esimerkin tavoin sinänsä neutraalista asiasta, kirjoittamisesta, on tullut jännityksen laukaiseva tekijä, koska siihen liittyy voimakas tunne - pelko ja ahdistus.

Jokaisen elämänhistoria on vastaavanlaisia tilanteita täynnä, emmekä tietoisesti muista niitä kaikkia. Ahdistavat tai pelottavat kokemuksemme liittyvät hyvin usein sosiaalisiin tilanteisiin. Koska elämämme on jatkuvaa kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa, lopputuloksena on krooninen jännitystila - ja me olemme ihmeissämme.

Kaikkien mantelitumakkeen aiheuttamien kehontoimintojen pohjimmainen tarkoitus on pitää meidät hengissä. Sen toiminta on tiedostamatonta ja sen vuoksi sille sattuu valitettavasti myös ylilyöntejä ja virhearvioita. Nykyelämän sosiaalisissa tilanteissa harvemmin on kehollista uhkaa. Usein keho kuitenkin reagoi kuin asia olisi näin. Mentaalisesti pelottava tai ahdistava tilanne saakin meidät vetämään hartiat korviin ja jännittämään niskaamme ikäänkuin joku uhkaisi henkeämme.  Noista mekanismeista ei kuitenkaan ole mitään hyötyä sosiaalisesti haastavissa tilanteissa - päinvastoin, ne saavat meidät tuntemaan itsemme avuttomaksi ja haavoittuvaksi ja sitä kautta entistä ahdistuneemmaksi. Tilanne saattaa mennä niin vaikeaksi, että heti aamulla herättyämme alamme jännittää päivän tulevia sosiaalisia tapahtumia vetämällä hartiat korviin.

Koska kaikki tuo on yleensä tiedostamatonta, erehdymme näin määrittelemään itsemme ahdistuneeksi, pelokkaaksi ja haavoittuvaksi persoonaksi. Suhtaudumme asiaan kuin muuttumattomaan tosiasiaan - minä nyt olen tällainen, eikä sitä voi muuksi muuttaa.

Mantelitumakekin voi kuitenkin oppia toimimaan uudella tavalla ja sen reaktioita voidaan loiventaa. Tämä on sitä työtä jota Alexander-tekniikassa tehdään.  Muutamme kehon  reaktioita erilaisissa tilanteissa inhiboinnin avulla eli ajattelemalla tietoisesti ei-reagoimista. Toisin sanoen, kerromme matelitumakkeellemme, että kaikki on hyvin, eikä ole mitään aihetta reagoida jännityksellä.

Uuden vuoden alussa on tapana tehdä lupauksia paremmasta elämästä. Mitäpä jos tänä vuonna unohtaisit tipaton tammikuu -tyyppiset lyhytaikaiset lupaukset ja alkaisit ajatella uudella tavalla ja sitä kautta opettaa mantelitumakettasi uusille tavoille. Se on sitä paljon puhuttua ja todellista kestävää kehitystä!

Hyvää Uutta Vuotta,
Marja
4 Comments

    RSS Feed

    Kategoriat:

    All
    Alexander Tekniikka
    Hyvinvointi
    Ihmiskeho
    Kehon Kieli
    Tietoinen Ajattelu
    Videot

    Arkisto:

    November 2015
    November 2014
    September 2014
    June 2014
    February 2014
    January 2014
    June 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    May 2012
    April 2012

  • Alexander-tekniikka
  • Lisätietoa tekniikasta
    • Tieteellinen tutkimus
    • Selkäkipu
    • Hengitys
    • Tasapaino
    • Työhyvinvointi
    • Aktiivinen lepoasento
    • Tunnettuja oppilaita
  • Yksityistunnit
  • Marja Krappe
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
  • Media/Linkit