Onkos täällä kilttejä vanhempia?

Vanhemmilla on usein tarve uhrautua perheensä hyvinvoinnin eteen. Tehdään töitä pitkiä päiviä, jotta lapset saisivat kaiken sen, minkä ajatellaan olevan välttämätöntä heidän hyvinvoinnilleen. Loppuajasta, kotitöiden lisäksi, jälkikasvua kuskataan  harrastuksiin, osallistutaan kotitehtävien tekemiseen jne. Pidämme kaikkea tätä luonnollisesti hyvän vanhemmuuden merkkinä. Tarve huolehtia hyvin lapsistaan on terveen ihmisen synnynnäinen ominaisuus, koska se on evoluution näkökulmasta katsottuna välttämätöntä. Näin varmistetaan omien geenien jatkuvuus.
 
Valitettavan usein kaikki tämä kuitenkin tapahtuu vanhempien oman hyvinvoinnin kustannuksella. Ajatellaan jotenkin nurinkurisesti sen olevan itsekästä, jos antaa aikaa itselleen. Varsinkin jos  se aika vietetään ihan vaan tekemättä mitään. Ei huomata sitä tosiasiaa, etteivät väsyneen ja kiireiden takia kiukkuisen ihmisen ympärillä olevat läheisetkään voi hyvin. Ei, vaikka kuinka antaisi heille kaiken aikansa - päinvastoin, kiire ja huonotuulisuus tarttuu heihinkin.

Entäpä jos ajan lisäksi satsaa vielä jopa rahaa omaan hyvinvointiinsa niin, että lapselta jää jokin tavara saamatta? Siinähän se vasta huonon omantunnon paikka onkin.

Ei myöskään ole kenenkään etu, että jompikumpi tai molemmat vanhemmat sairastuvat silkasta stressistä. Ihmisen elimistöä ei kertakaikkiaan ole luotu jatkuvaan kiireeseen.

Kannattaa siis alkaa huolehtia omasta hyvinvoinnista jo ennen kuin elimistö alkaa osoittaa merkkejä ylikuormittumisesta. Tehdä asioita jotka ilahduttavat itseä.

Kannattaa myös harjoitella pysähtymistä koko perheen voimin. Se tapahtuu parhaiten niin, että kaikkien hienojen harrastusten sijasta tehdäänkin yhdessä arkisia askareita. Tuskin onnistuu noin vain murrosikäisen kanssa, mutta mitä varhaisemmassa vaiheessa sen aloittaa, sitä luonnollisempaa se lastenkin mielestä on. Lapset haluavat osallistua jo pienestä pitäen siihen mitä äiti ja isä tekevät. Sitä ominaisuutta kannattaa vahvistaa, vaikka se ensin tuntuisikin enemmän vaivalta kuin avulta. Tai sitten voi vaan laiskotellaan yhdessä. Enpä usko kenenkään lapsen panevan pahakseen, jos äiti tai isä pyytää häntä telkkarin katselun sijaan kainaloonsa köllöttelemään.

Kaikki äidit ja isät, olkaa siis tänä Jouluna kilttejä itsellenne. Lapset tarvitsevat teitä hyvinvoivina ja tyytyväisinä!

Rauhallista Joulun aikaa kaikille,

Marja

---